Salibandykentän koko ja merkinnät – viralliset mitat ja täydellinen opas 2026

Salibandykentän koko ja merkinnät ovat tärkeä osa lajin sääntöjä, mutta niiden merkitys ulottuu paljon pelkkiä mittoja pidemmälle. Kentän pituus, leveys, maalialueet ja rajaukset vaikuttavat siihen, miten pelaajat liikkuvat, joukkueet rakentavat hyökkäyksiä ja erotuomarit tulkitsevat pelitilanteita. Oikein mitoitettu kenttä on myös keskeinen osa turvallista pelaamista.

Virallinen salibandykentän koko on 40 × 20 metriä, joten sen kokonaispinta-ala on 800 neliömetriä. Kansainvälisen Salibandyliiton (IFF) yleiset pelisäännöt sallivat myös vähintään 36 × 18 metrin kaukalon. Suomen ylimmillä sarjatasoilla vaatimukset ovat kuitenkin tiukemmat. F-liigassa ja Inssi-Divarissa kentän normaalikoko on 40 × 20 metriä, ja turvallisuusjärjestelyjen yhteydessä pienin sallittu koko on 38 × 19 metriä.

Kaudella 2026–2027 Suomessa otettiin käyttöön myös uusia kentän turvallisuuteen liittyviä määräyksiä. F-liigan ja Inssi-Divarin otteluissa kaukalon ympärillä on oltava vähintään 1,1 metriä vapaata turva-aluetta jokaisella sivulla. Suositeltu turva-alue on kaksi metriä.

Salibandykentän mitat perustuvat IFF:n pelisääntöihin, joiden uudistettu versio tuli voimaan 1. heinäkuuta 2026. Suomessa sääntöjä sovelletaan kaudella 2026–2027.

Tässä oppaassa käydään läpi salibandykentän viralliset mitat, kenttämerkinnät, maalialueet, vaihtoalueet, turva-alueet ja juniorisalibandyn kenttäkoot. Lisäksi tarkastelemme, miten kentän koko vaikuttaa pelaamiseen ja mitä valmentajan, harrastajan tai liikuntahallin ylläpitäjän kannattaa ottaa huomioon.

Mikä on salibandykentän virallinen koko?

Täysimittainen salibandykenttä on suorakulmainen pelialue, jonka pituus on 40 metriä ja leveys 20 metriä. Kentän pituus on siis kaksinkertainen sen leveyteen nähden.

Kokonaispinta-alaa on 800 neliömetriä. Täysimittaisella kentällä pelaa normaalisti kaksi joukkuetta, joilla kummallakin voi olla samanaikaisesti kentällä viisi kenttäpelaajaa ja maalivahti.

Kenttää ympäröivät salibandylaidat, jotka muodostavat kaukalon. Laidat pitävät pallon pelialueella ja mahdollistavat sen pelaamisen myös kentän reunoja hyödyntäen.

Kaukalon kulmien tulee olla pyöristetyt. Tämä vähentää pallon pysähtymistä kulmiin ja helpottaa pelin jatkuvuutta.

Salibandykentän tärkeimmät mitat

Kentän osa	Virallinen mitta
Kentän normaali pituus	40 metriä
Kentän normaali leveys	20 metriä
Täysimittaisen kentän pinta-ala	800 m²
IFF:n yleinen vähimmäiskoko	36 × 18 metriä
IFF:n vähimmäiskentän pinta-ala	648 m²
F-liigan ja Inssi-Divarin normaalikoko	40 × 20 metriä
Pääsarjojen pienin koko turvallisuusjärjestelyissä	38 × 19 metriä
Pääsarjojen pienimmän kentän pinta-ala	722 m²
Maalialue	4 × 5 metriä
Maalivahdin alue	1 × 2,5 metriä
Maalialueen takarajan etäisyys päädystä	2,85 metriä
Maalivahdin alueen takarajan etäisyys maalialueen takarajasta	0,65 metriä
Maalitolppien välinen etäisyys	1,6 metriä
Kenttämerkintöjen leveys	4–5 cm
Kiistapallopisteiden etäisyys pitkistä laidoista	1,5 metriä
Pääsarjojen vähimmäisturva-alue	1,1 metriä
Suositeltu turva-alue	2 metriä

Kentän mitat on tärkeää erottaa toisistaan kilpailutason mukaan. Kansainvälisissä yleissäännöissä sallittu vähimmäiskoko ei tarkoita, että sama mitta hyväksyttäisiin automaattisesti kaikissa Suomen sarjoissa.

Voiko salibandykenttä olla pienempi kuin 40 × 20 metriä?

Kyllä voi. Kentän pienentäminen on sallittua tietyissä tilanteissa, mutta vähimmäiskoko riippuu kilpailusta.

IFF:n yleisten pelisääntöjen mukaan pienin sallittu kaukalo on 36 metriä pitkä ja 18 metriä leveä.

Tällaisen kentän pinta-ala on 648 neliömetriä, eli se on 152 neliömetriä pienempi kuin täysimittainen kenttä.

Suomen F-liigassa ja Inssi-Divarissa kentän normaali koko on kuitenkin 40 × 20 metriä. Kaudesta 2026–2027 alkaen kaukaloa voidaan tarvittaessa pienentää, jotta sen ympärille saadaan riittävät turva-alueet.

Pääsarjojen turvallisuusjärjestelyissä kentän pienin sallittu koko on 38 × 19 metriä.

Tämä tarkoittaa, että kenttää voidaan lyhentää normaalikoosta enintään kaksi metriä ja kaventaa yhden metrin verran.

38 × 19 metrin kentän pinta-ala on 722 neliömetriä. Ero täysimittaiseen kenttään on 78 neliömetriä.

Pienentämisen tarkoituksena ei ole muuttaa pelin luonnetta tai antaa kotijoukkueelle taktista etua. Keskeisenä tavoitteena on parantaa pelaajien turvallisuutta sellaisissa liikuntahalleissa, joissa kaukalon ja seinien väliin jää liian vähän tilaa.

Muilla sarjatasoilla sekä juniorikilpailuissa voidaan soveltaa erilaisia kenttävaatimuksia. Siksi sarjajärjestäjän määräykset kannattaa aina tarkistaa ennen kilpailukentän rakentamista.

Salibandykentän merkinnät ja niiden tarkoitus

Salibandykentän merkinnät määrittävät pelialueen rakenteen ja auttavat erotuomareita ratkaisemaan pelitilanteita.

Kenttämerkintöjen tulee olla 4–5 senttimetriä leveitä. Niiden värin on erotuttava selvästi lattian pinnasta.

Monissa suomalaisissa liikuntahalleissa samalla lattialla pelataan useita eri lajeja. Lattiassa voi olla esimerkiksi koripallon, käsipallon, lentopallon ja futsalin merkintöjä.

Tämän vuoksi salibandykentän viivojen on oltava helposti erotettavissa muiden lajien rajauksista.

Tärkeimmät merkinnät ovat:

• Keskiviiva ja keskipiste
• Maalialueet
• Maalivahdin alueet
• Maaliviivat
• Kiistapallopisteet
• Vaihtoalueiden merkinnät

Jokaisella merkinnällä on oma tehtävänsä, ja niiden sijainti perustuu sääntöihin.

Keskiviiva

Keskiviiva jakaa salibandykentän kahteen yhtä suureen puoliskoon.

Täysimittaisella kentällä se sijaitsee 20 metrin päässä kummastakin päädystä.

Jos kenttä on esimerkiksi 38 metriä pitkä, keskiviiva sijoitetaan 19 metrin päähän molemmista päädyistä.

Keskiviiva auttaa määrittämään kentän keskikohdan ja helpottaa pelaajien sijoittumista eri tilanteissa.

Salibandyssa ei kuitenkaan ole jalkapallon kaltaista paitsiosääntöä. Pelaajat voivat liikkua vastustajan kenttäpuoliskolla vapaasti pelisääntöjen puitteissa.

Keskipiste

Keskipiste sijaitsee kentän keskellä.

Täysimittaisella kentällä se on 20 metrin päässä molemmista päädyistä ja 10 metrin päässä pitkistä laidoista.

Peli aloitetaan keskipisteestä kiistapallolla.

Myös jokaisen erän alussa peli käynnistetään keskipisteestä, ja hyväksytyn maalin jälkeen jatketaan normaalisti samalla tavalla.

Keskipisteen oikea sijoittaminen varmistaa tasapuoliset lähtöolosuhteet molemmille joukkueille.

Salibandyn maalialueen koko ja sijainti

Salibandykentällä on kaksi maalialuetta, yksi kummankin maalin edessä.

Maalialueen mitat ovat 4 × 5 metriä, joten sen pinta-ala on 20 neliömetriä.

Maalialueet sijoitetaan keskelle kentän leveyttä siten, että ne ovat samassa linjassa kentän keskipisteen kanssa.

Maalialueen takaraja sijaitsee 2,85 metrin päässä kaukalon päädystä.

Mitat sisältävät myös maalialuetta ympäröivät viivat.

Mikä on maalialueen tarkoitus?

Maalialue on tärkeä osa maalin ympärillä tapahtuvaa peliä.

Sen sisällä ja läheisyydessä syntyy paljon laukauksia, torjuntoja sekä hyökkääjien ja puolustajien välisiä kamppailuja.

Maalialue ei ole kokonaan kenttäpelaajilta kielletty alue.

Kenttäpelaaja saa liikkua suuremmalla maalialueella, kunhan hän noudattaa maalivahdin suojaamista ja muuta pelaamista koskevia sääntöjä.

Vuoden 2026 sääntöuudistuksessa maalivahdin turvallisuuteen kiinnitettiin erityistä huomiota. Kenttäpelaajan on pyrittävä kohtuullisin keinoin välttämään törmäys maalivahtiin maalialueella.

Miksi maalialueella tapahtuu paljon maalintekotilanteita?

Maalialueen läheisyys tekee siitä hyökkääjille tärkeän alueen.

Mitä lähempänä maalia pelaaja pystyy laukomaan, sitä vähemmän maalivahdille jää usein aikaa reagoida.

Hyökkäävä joukkue pyrkii siksi luomaan tilanteita, joissa pelaaja pääsee laukomaan puolustuksen keskeltä tai viimeistelemään maalin läheltä.

Puolustavan joukkueen tavoitteena on estää vaaralliset syötöt ja pitää hyökkääjät poissa parhaista maalintekopaikoista.

Maalivahdin alueen koko salibandyssa

Maalivahdin alue sijaitsee suuremman maalialueen sisällä.

Sen mitat ovat 1 × 2,5 metriä, joten pinta-ala on 2,5 neliömetriä.

Alueen takaraja sijaitsee 0,65 metriä maalialueen takarajasta kentän keskustaan päin.

Maalivahdin alue sijoitetaan keskelle kentän leveyttä.

Saako kenttäpelaaja mennä maalivahdin alueelle?

Maalivahdin alueella on kenttäpelaajia koskevia erityisiä rajoituksia.

Kenttäpelaaja ei saa ottaa asemaa maalivahdin alueella eikä käyttää sitä kulkureittinä sääntöjen vastaisesti.

Tarkoituksena on suojata maalivahtia ja estää tilanteita, joissa hyökkääjä tai puolustaja häiritsee maalivahtia kielletyllä tavalla.

Maalivahdin alueen läheisyydessä syntyy usein nopeita tilanteita, joten pelaajien on tärkeää tunnistaa sen rajat.

Erotuomarit arvioivat rikkomukset tilanteen kulun perusteella. Kaikki maalivahdin alueen läheisyydessä tapahtuvat kontaktit eivät automaattisesti tarkoita samaa rangaistusta.

Maalialueen ja maalivahdin alueen ero

Maalialue ja maalivahdin alue ovat kaksi erillistä käsitettä.

Ominaisuus	Maalialue	Maalivahdin alue
Koko	4 × 5 m	1 × 2,5 m
Pinta-ala	20 m²	2,5 m²
Sijainti	Maalin ympärillä	Maalialueen sisällä
Kenttäpelaajan liikkuminen	Sallittua sääntöjen mukaan	Erityisiä rajoituksia
Keskeinen tarkoitus	Maalin ympäristön pelialue	Maalivahdin suojaaminen

Aloittelijalle helpoin tapa muistaa ero on ajatella, että maalivahdin alue on pienempi suorakulmio suuremman maalialueen sisällä.

Salibandymaalin koko ja maaliviivan sijainti

Salibandykentällä on kaksi maalia, jotka sijoitetaan kaukalon vastakkaisiin päätyihin.

Maalitolppien merkkien välinen etäisyys on 1,6 metriä.

Tavallisen salibandymaalin aukko on noin 160 senttimetriä leveä ja 115 senttimetriä korkea.

Virallisissa otteluissa käytetään hyväksyttyjä maalikehikoita.

Missä maaliviiva sijaitsee?

Maaliviiva sijaitsee maalivahdin alueen takarajalla.

Maalialueen takaraja on 2,85 metrin päässä päätylaidasta, ja maalivahdin alueen takaraja on siitä 0,65 metriä kentän keskustaan päin.

Näin maaliviiva sijaitsee noin 3,5 metrin päässä kaukalon päädystä.

Salibandymaali ei siis ole kiinni päätylaidassa.

Tämän ansiosta pelaajat voivat liikkua maalin takana ja käyttää aluetta hyökkäysten rakentamiseen.

Milloin salibandyssa syntyy hyväksytty maali?

Maali syntyy, kun pallo ylittää maaliviivan kokonaan maalitolppien välistä ja yläriman alapuolelta sääntöjen mukaisesti.

Pallon pelkkä kosketus maaliviivaan ei riitä.

Pallon on ylitettävä maaliviiva kokonaan.

Erotuomarit arvioivat lisäksi, onko maalia edeltävässä tilanteessa tapahtunut sääntöjen vastaista pelaamista.

Miksi salibandymaalin takana on pelitilaa?

Salibandyssa maalin takainen tila on tärkeä osa hyökkäyspeliä.

Hyökkääjä voi kuljettaa pallon maalin taakse ja yrittää houkutella puolustajan pois hyvästä puolustusasemasta.

Tämän jälkeen hän voi syöttää pallon nopeasti maalin eteen, jossa toinen pelaaja yrittää viimeistellä hyökkäyksen.

Maalin takainen pelaaminen pakottaa puolustavan joukkueen tarkkailemaan useita syöttösuuntia.

Myös maalivahdin on muutettava sijoittumistaan pallon liikkuessa maalin takana.

Pelitilan hyödyntäminen maalin takana on yksi salibandyn tunnusomaisista taktista ominaisuuksista.

Salibandykentän kiistapallopisteet

Kiistapallo on yksi salibandyn tavoista aloittaa peli tai jatkaa sitä pelikatkon jälkeen.

Kiistapallopisteet osoittavat paikat, joissa kaksi vastakkaisten joukkueiden pelaajaa voi asettua pelaamaan pallosta.

Pisteet sijaitsevat keskiviivalla sekä maaliviivojen kuvitteellisilla jatkeilla.

Sivulla sijaitsevat kiistapallopisteet ovat 1,5 metrin päässä pitkistä laidoista.

Kiistapallopisteen halkaisija saa olla enintään 30 senttimetriä.

Merkintä voidaan tehdä esimerkiksi ristin muotoiseksi.

Kuinka monta kiistapallopistettä salibandykentällä on?

Täysimittaisella salibandykentällä on seitsemän kiistapallopaikkaa:

• Yksi kentän keskipisteessä
• Kaksi keskiviivan sivuilla
• Kaksi toisen päädyn maaliviivan jatkeilla
• Kaksi vastakkaisen päädyn maaliviivan jatkeilla

Keskiviivan sivupisteet voivat olla myös kuvitteellisia.

Kiistapallopisteiden tarkoituksena on varmistaa, että peliä jatketaan oikeasta paikasta.

Salibandykaukalon laidat ja niiden korkeus

Salibandykenttää ympäröivät kaukalon laidat, joiden korkeus on tavallisesti noin 50 senttimetriä.

Virallisissa otteluissa käytetään IFF:n hyväksymiä laitoja.

Kaukalon kulmien tulee olla pyöristetyt, jotta pallo ei jää helposti paikalleen kulmiin.

Miksi salibandyssa käytetään laitoja?

Laidat pitävät pallon useammin pelialueella ja mahdollistavat sen pelaamisen kentän reunoja hyödyntäen.

Pelaaja voi esimerkiksi syöttää pallon laidan kautta joukkuekaverille tilanteessa, jossa suora syöttölinja on vastustajan peitossa.

Puolustuksessa laitoja voidaan hyödyntää ohjaamalla vastustaja alueelle, jossa tämän liikkumismahdollisuudet vähenevät.

Laidat tekevät salibandysta nopeatempoisen pelin, jossa pallonhallinta voi vaihtua nopeasti.

Kaukalon turvallisuus

Laitojen tulee olla tukevasti paikallaan.

Rakenteissa ei saa olla teräviä osia tai vaarallisia ulokkeita.

Myös kaukalon ulkopuolella pitää olla riittävästi tilaa, jotta pelaajien turvallisuus voidaan varmistaa.

Suomen pääsarjoissa kaukalon ympärillä vaaditaan kaudella 2026–2027 vähintään 1,1 metrin turva-alue jokaisella sivulla.

Salibandykentän vaihtoalueet

Vaihtoalueet sijaitsevat kaukalon toisen pitkän sivun ulkopuolella.

Joukkueiden vaihtopenkit sijoitetaan näille alueille, ja pelaajat tekevät vaihtonsa omalta vaihtoalueeltaan.

Vaihtoalueiden mitoituksessa on tapahtunut muutoksia vuoden 2026 sääntöuudistuksen yhteydessä.

Vaihtoalueiden mitat ja sijoittelu

Aiemman, vuonna 2022 voimaan tulleen sääntökokoelman mukaan kummankin joukkueen vaihtoalue oli 10 metriä pitkä.

Vaihtoalueet sijaitsivat samalla pitkällä sivulla, ja niiden keskiviivaa lähempänä olevat päät alkoivat viiden metrin päässä keskiviivasta.

Vuoden 2026 sääntöuudistuksessa vaihtoalueiden ulottuvuutta muutettiin.

Uusien määräysten mukaan vaihtoalue alkaa viiden metrin päässä keskiviivasta ja ulottuu maaliviivan kuvitteelliseen jatkeeseen asti.

Täysimittaisella kentällä tämä tarkoittaa aiempaa pidempää vaihtoaluetta.

Vaihtoalueen syvyys kaukalon laidasta mitattuna saa olla enintään kolme metriä.

Muutokset on huomioitava erityisesti silloin, kun liikuntahallien kenttämerkintöjä uusitaan tai vanhoja kenttäpiirustuksia käytetään suunnittelussa.

Miksi vaihtoalueen merkinnät ovat tärkeitä?

Vaihtoalue osoittaa, mistä pelaajat saavat tulla kentälle ja mistä heidän tulee poistua vaihtojen yhteydessä.

Selkeät merkinnät helpottavat erotuomareiden työskentelyä ja vähentävät virheellisten vaihtojen riskiä.

Vaihtopenkeillä tulee olla tilaa 19 henkilölle joukkuetta kohti.

Miten pelaajavaihdot tehdään?

Salibandyssa voidaan tehdä vaihtoja myös pelin ollessa käynnissä.

Tätä kutsutaan lentäväksi vaihdoksi.

Vaihtojen on tapahduttava oman joukkueen vaihtoalueen kautta.

Pelaajien tulee huolehtia siitä, ettei kentällä ole yhtä aikaa sallittua suurempaa määrää pelaajia.

Hyvin ajoitetut vaihdot ovat tärkeä osa joukkueen taktiikkaa.

Toimitsijapöytä ja rangaistuspenkit

Toimitsijapöytä sijaitsee tavallisesti kaukalon pitkän sivun ulkopuolella keskiviivan läheisyydessä, vastapäätä joukkueiden vaihtoalueita.

Toimitsijat vastaavat esimerkiksi peliajan seurannasta, maalien ja rangaistusten kirjaamisesta sekä muista ottelun järjestelyistä.

Rangaistuspenkit sijaitsevat toimitsijapöydän molemmilla puolilla.

Kummallakin joukkueella on oma rangaistuspenkkinsä.

Rangaistuspenkkien tulee tarjota tilaa vähintään kahdelle henkilölle.

Rangaistuspenkkialueen pituus on kaksi metriä, ja sen tulee sijaita vähintään metrin päässä keskiviivasta.

Oikea sijoittelu helpottaa pelaajien liikkumista ja varmistaa ottelun sujuvan järjestämisen.

Salibandykentän koko junioreille Suomessa

Juniorisalibandyssa kenttäkoko riippuu pelaajien ikäluokasta ja kilpailumuodosta.

Nuorimmille pelaajille täysimittainen 40 × 20 metrin kenttä voi olla liian suuri.

Pienemmällä kentällä pelaajat saavat yleensä enemmän pallokosketuksia ja pääsevät osallistumaan aktiivisemmin peliin.

Suomessa juniorien kenttäkoot määritellään sarjakohtaisissa määräyksissä.

Juniorien kenttäkoot kaudella 2026–2027

Suomen Salibandyliitto teki kaudelle 2026–2027 muutoksia erityisesti lasten Pelimaailma-kilpailujen kenttäkokoihin.

Juniorisarja	Kenttäkoko
U12-tytöt, Pelimaailma	28 × 14 m
U11-pojat, Pelimaailma	30 × 16 m
U12-pojat, Pelimaailma	30 × 16 m
Vanhemmat juniorit	Sarjakohtaisten määräysten mukaan
Nuorimpien lasten pienpelit	Pelimuodon mukaan

U12-tyttöjen Pelimaailma-kenttä muuttui aiemmasta 30 × 15 metristä 28 × 14 metriin.

U11- ja U12-poikien Pelimaailma-kilpailuissa kenttäkoko muuttui 30 × 15 metristä 30 × 16 metriin.

Nämä mitat koskevat nimenomaan mainittuja kilpailumuotoja.

Muiden ikäluokkien ja sarjojen kenttävaatimukset voivat poiketa niistä.

Miksi juniorit pelaavat pienemmällä kentällä?

Pienempi kenttä auttaa lapsia kehittämään pelitaitojaan.

Kun pelaajien välimatkat ovat lyhyempiä, syöttäminen ja pallon vastaanottaminen ovat helpommin hallittavissa.

Pienellä kentällä syntyy myös enemmän tilanteita, joissa pelaajien on tehtävä nopeita ratkaisuja.

Pienkenttäpelien hyötyjä ovat esimerkiksi:

• Enemmän pallokosketuksia
• Lyhyemmät syöttöetäisyydet
• Aktiivisempi osallistuminen peliin
• Nopeampi päätöksenteko
• Parempi pallonhallinnan harjoittelu
• Ikätasoon sopiva fyysinen kuormitus

Lasten salibandyssa tavoitteena on kehittää taitoja monipuolisesti ja tarjota onnistumisen kokemuksia mahdollisimman monelle pelaajalle.

Kolme vastaan kolme -salibandyn kenttäkoko

Perinteisen salibandyn rinnalla pelataan myös kolme vastaan kolme -salibandya.

Tässä pelimuodossa joukkueet ovat pienempiä ja kenttä on tavallista salibandykenttää suppeampi.

Kansainvälisen Salibandyliiton vuoden 2026 3v3-MM-kilpailujen erityissäännöissä kentän kooksi määriteltiin 22 × 11 metriä.

Pienin kyseisessä kilpailumuodossa sallittu kenttä oli 18 × 9 metriä.

Näitä mittoja ei kuitenkaan tule automaattisesti soveltaa kaikkiin Suomessa järjestettäviin kolmen pelaajan salibandypeleihin.

Kilpailunjärjestäjillä voi olla omia määräyksiä.

Kolme vastaan kolme -pelimuodossa korostuvat nopeat tilanteenvaihdot, jatkuva liike ja pallonhallinta.

Koska kentällä on vähemmän pelaajia, jokainen osallistuja joutuu kantamaan enemmän vastuuta.

Salibandykentän koko harrastepeleissä

Harrastesalibandyssa kentän koko voidaan sovittaa käytettävissä olevaan tilaan.

Esimerkiksi koulujen liikuntasaleissa tai työpaikkojen harrastevuoroilla ei aina ole mahdollista käyttää täysimittaista kenttää.

Tällöin voidaan pelata pienemmällä alueella ja vähentää pelaajien määrää.

Pienellä kentällä voidaan pelata esimerkiksi kolmella tai neljällä kenttäpelaajalla joukkuetta kohti.

Joissakin harrastepeleissä käytetään myös pieniä maaleja ilman maalivahteja.

Miten kenttäkoko kannattaa valita?

Kentän kokoa suunniteltaessa kannattaa huomioida käytettävissä oleva tila, pelaajien määrä ja osallistujien taitotaso.

Liian pienellä kentällä suuri pelaajamäärä voi aiheuttaa ruuhkaisia tilanteita.

Toisaalta liian suuri kenttä voi olla aloittelijoille raskas, jos pelaajia on vain vähän.

Harrastepeleissä tärkeintä on löytää kenttäkoko, joka mahdollistaa aktiivisen ja turvallisen pelaamisen.

Salibandykentän turvallisuus ja turva-alueet Suomessa

Kentän turvallisuus on yhtä tärkeää kuin oikeat mitat.

Kaukalon ympärillä täytyy olla riittävästi vapaata tilaa, jotta pelaajat eivät joudu liian lähelle seiniä, pylväitä tai muita kiinteitä rakenteita.

Erityisesti nopeat suunnanmuutokset ja laidalla tapahtuvat kamppailutilanteet voivat aiheuttaa vaaratilanteita, jos kentän ulkopuolella ei ole tarpeeksi tilaa.

Pääsarjojen turva-aluevaatimukset kaudella 2026–2027

Suomen Salibandyliitto ja F-liigasta vastaava SSBL Salibandy Oy päättivät keväällä 2026 tiukentaa pääsarjojen turvallisuusvaatimuksia.

Päätöksestä tiedotettiin 28. huhtikuuta 2026.

Kaudesta 2026–2027 alkaen F-liigan ja Inssi-Divarin otteluissa kaukalon jokaisella sivulla on oltava vähintään 1,1 metrin turva-alue.

Suositeltu turva-alue on kaksi metriä.

Kentän normaalikoko pysyy 40 × 20 metrissä, mutta kaukaloa voidaan pienentää turvallisuusvaatimusten täyttämiseksi.

Pienin tämän järjestelyn mukainen kenttäkoko on 38 × 19 metriä.

IFF:n yleisesti sallima 36 × 18 metrin vähimmäiskoko ei siis ole F-liigan tai Inssi-Divarin normaali vaihtoehto.

Pääsarjojen turvallisuusvaatimukset taulukossa

Ominaisuus	Vaatimus
Normaali kenttäkoko	40 × 20 m
Turvallisuussyistä sallittu pienin kenttä	38 × 19 m
Normaali pinta-ala	800 m²
Pienimmän kentän pinta-ala	722 m²
Vähimmäisturva-alue	1,1 m jokaisella sivulla
Suositeltu turva-alue	2 m
Pienentämisen tarkoitus	Turvallisuusvaatimusten täyttäminen

Muiden sarjatasojen turvallisuusmääräykset voivat poiketa pääsarjojen vaatimuksista.

Miksi turva-alueita tarvitaan?

Salibandyssa pelaajat liikkuvat nopeasti ja voivat horjahtaa tai törmätä laitoihin.

Jos kaukalon ulkopuolella on heti seinä tai pylväs, loukkaantumisriski kasvaa.

Riittävä turva-alue vähentää tätä riskiä.

Turva-alueen tulee myös pysyä vapaana ylimääräisistä tavaroista ja esteistä.

Miten kentän pienentäminen parantaa turvallisuutta?

Jos liikuntahalliin ei mahdu normaalikokoista kaukaloa vaadittujen turva-alueiden kanssa, kenttää voidaan pienentää.

Esimerkiksi 40 × 20 metrin kaukalo voidaan muuttaa 38 × 19 metrin kokoiseksi.

Tällöin kentän pituudesta poistuu yhteensä kaksi metriä ja leveydestä yksi metri.

Näin kaukalon ympärille voidaan saada enemmän vapaata tilaa.

Kaikissa halleissa ei kuitenkaan tarvitse pienentää kenttää yhtä paljon. Jos turva-aluevaatimus täyttyy pienemmällä muutoksella, kenttä voidaan säilyttää lähempänä normaaleja mittoja.

Kentän pienentäminen saattaa edellyttää myös merkintöjen uusimista.

Millainen lattia sopii salibandykentälle?

Salibandya pelataan yleensä sisätiloissa kovalla ja tasaisella alustalla.

Lattian tulee mahdollistaa pallon ennakoitava liikkuminen ja pelaajien turvalliset suunnanmuutokset.

Kilpailuhalleissa käytetään usein synteettisiä urheilulattioita, jotka soveltuvat salibandyn kaltaiseen nopeatempoiseen sisäpalloiluun.

Lattian kitka

Liian liukas lattia voi lisätä kaatumisriskiä.

Toisaalta liian suuri kitka voi vaikeuttaa nopeita suunnanmuutoksia.

Salibandyssa pelaajat kiihdyttävät, pysähtyvät ja vaihtavat suuntaa jatkuvasti, joten sopiva kitka on tärkeä turvallisuustekijä.

Myös pallon liikkuminen riippuu alustasta.

Tasaisella lattialla pallo kulkee ennakoitavammin, mikä helpottaa syöttämistä ja laukomista.

Lattian joustavuus

Salibandy sisältää paljon nopeita liikkeitä ja suunnanmuutoksia.

Siksi lattian joustavuus ja iskunvaimennus ovat tärkeitä ominaisuuksia.

Hyvä urheilulattia voi vähentää tarpeetonta kehoon kohdistuvaa kuormitusta.

Suomen kilpailuolosuhteissa kiinnitetään huomiota sekä lattian turvallisuuteen että sen soveltuvuuteen salibandyn kaltaiseen nopeatempoiseen sisäpalloiluun.

Miten salibandykenttä merkitään oikein?

Salibandykentän merkintöjen tekeminen edellyttää tarkkaa mittaamista.

Virallisessa ottelussa merkintöjen on vastattava pelisääntöjä, jotta kenttä olisi yhdenmukainen muiden kilpailupaikkojen kanssa.

Kentän rakentamisessa kannattaa edetä suunnitelmallisesti.

1. Mittaa pelialue

Ensimmäiseksi määritetään kaukalon sijainti ja mitat.

Täysimittaisen kentän pituus on 40 metriä ja leveys 20 metriä.

Samalla varmistetaan, että kaukalon ympärille jää riittävästi turvallista tilaa.

Suomen pääsarjoissa on huomioitava kauden 2026–2027 vähintään 1,1 metrin turva-aluevaatimus.

Jos täysimittainen kenttä ei mahdu turvallisesti halliin, F-liigassa ja Inssi-Divarissa kaukaloa voidaan tarvittaessa pienentää, mutta ei alle 38 × 19 metrin.

2. Asenna kaukalon laidat

Seuraavaksi rakennetaan pelialuetta ympäröivä kaukalo.

Kulmien tulee olla pyöristetyt, ja laitojen on oltava tukevasti paikallaan.

Virallisissa kilpailuissa käytetään hyväksyttyjä kaukalorakenteita.

3. Merkitse keskiviiva ja keskipiste

Keskiviiva merkitään kentän puoliväliin.

Täysimittaisessa kaukalossa se sijaitsee 20 metrin päässä kummastakin päädystä.

Keskipiste sijoitetaan kentän keskelle.

Jos kenttä on turvallisuussyistä lyhyempi, keskiviiva sijaitsee vastaavasti pienennetyn kentän puolivälissä.

4. Merkitse maalialueet

Maalialueet ovat 4 × 5 metrin kokoisia.

Niiden takarajat merkitään 2,85 metrin päähän kaukalon päädyistä.

Alueet keskitetään kentän pitkittäiselle keskilinjalle.

5. Merkitse maalivahdin alueet

Maalivahdin alueet merkitään maalialueiden sisään.

Niiden koko on 1 × 2,5 metriä.

Takaraja sijoitetaan 0,65 metrin päähän maalialueen takarajasta kohti kentän keskustaa.

Maalivahdin alueen takaraja toimii samalla maaliviivana.

6. Merkitse maalitolppien paikat

Maalitolppien paikat merkitään maaliviivalle 1,6 metrin etäisyydelle toisistaan.

Maalikehikon tulee asettua merkintöihin oikein.

7. Merkitse kiistapallopisteet

Kiistapallopisteet sijoitetaan keskiviivalle ja maaliviivojen kuvitteellisille jatkeille.

Sivupisteiden etäisyys pitkistä laidoista on 1,5 metriä.

8. Merkitse vaihtoalueet

Vaihtoalueet sijoitetaan kaukalon toiselle pitkälle sivulle.

Merkinnöissä on huomioitava käytettävä sääntöversio.

Aiemman sääntökokoelman mukainen vaihtoalue oli 10 metriä pitkä ja alkoi viiden metrin päässä keskiviivasta. Vuoden 2026 sääntöjen mukaisessa sijoittelussa vaihtoalue ulottuu viiden metrin etäisyydeltä keskiviivasta maaliviivan kuvitteelliselle jatkeelle.

Hallin merkintöjä uusittaessa on tärkeää käyttää voimassa olevan sääntökokoelman kenttäpiirustuksia.

9. Tarkista kaikki merkinnät ja turva-alueet

Lopuksi tarkistetaan viivojen leveys, näkyvyys ja sijainti.

Kentällä käytettävien merkintöjen tulee erottua selvästi lattiasta myös silloin, kun samalla alustalla on muiden urheilulajien viivoja.

Pääsarjojen ottelupaikoilla on lisäksi varmistettava, että kaukalon kaikilla sivuilla on vähintään 1,1 metriä vapaata turva-aluetta ja ettei kaukaloa ole pienennetty alle 38 × 19 metrin.

Virallisessa ottelussa erotuomarit tarkistavat kaukalon ennen pelin alkamista, ja järjestävä seura vastaa mahdollisten puutteiden korjaamisesta.

Miten salibandykentän koko vaikuttaa pelitaktiikkaan?

Kentän mitat eivät ole pelkästään tekninen yksityiskohta. Ne vaikuttavat suoraan siihen, millaista salibandya kentällä pelataan.

Täysimittaisella 40 × 20 metrin kentällä joukkueilla on mahdollisuus hyödyntää koko pelialuetta.

Hyökkäyksissä voidaan levittää peliä laidoille, käyttää pitkiä syöttöjä ja rakentaa tilanteita maalin takaa.

Puolustuksessa puolestaan korostuvat etäisyyksien hallinta ja joukkueen yhtenäinen liikkuminen.

Suuri kenttä suosii tilankäyttöä

Suurella kentällä hyökkääjät voivat hyödyntää vapaita alueita puolustajien välissä.

Erityisesti nopeat suunnanmuutokset ja laidan kautta tapahtuvat hyökkäykset voivat avata maalintekopaikkoja.

Samalla pelaajilta vaaditaan hyvää fyysistä kuntoa, koska ottelun aikana syntyy paljon liikkumista.

Pieni kenttä nopeuttaa päätöksentekoa

Pienemmällä kentällä puolustajat pääsevät nopeammin pallollisen pelaajan lähelle.

Tällöin pallonhallinnan säilyttäminen edellyttää tarkkaa ensimmäistä kosketusta ja nopeaa syöttämistä.

Pienkenttäpelit ovatkin suosittuja harjoittelussa, sillä ne kehittävät tilanteiden tunnistamista ja nopeaa päätöksentekoa.

Miten 38 × 19 metrin kenttä eroaa täysimittaisesta?

Suomen pääsarjoissa turvallisuussyistä sallittu 38 × 19 metrin kenttä on hieman pienempi kuin tavallinen 40 × 20 metrin kaukalo.

Ero vaikuttaa erityisesti keskialueen kokoon.

Koska maalialueiden etäisyydet päädyistä pysyvät sääntöjen mukaisina, kentän lyhentäminen tuo maaleja lähemmäksi toisiaan.

Tämä voi muuttaa esimerkiksi keskialueen puolustamista, vastahyökkäysten rakentamista ja joukkueiden prässäämistä.

Muutos ei kuitenkaan tarkoita kokonaan erilaista pelimuotoa. Samat salibandyn perussäännöt ja pelilliset tavoitteet säilyvät.

Maalin takainen tila mahdollistaa erilaisia hyökkäyksiä

Salibandyssa maali sijaitsee irti päätylaidasta.

Tämä mahdollistaa hyökkäysten rakentamisen myös maalin takaa.

Hyökkääjä voi houkutella puolustajan liikkeeseen, kiertää maalin taakse ja syöttää pallon nopeasti keskustaan.

Maalin takainen pelaaminen on tärkeä osa erityisesti taitavien joukkueiden hyökkäyspeliä.

Salibandykentän ja muiden sisäpalloilukenttien erot

Salibandykenttä muistuttaa joiltakin osin muita sisäpalloilukenttiä, mutta niiden mitoissa ja rakenteissa on merkittäviä eroja.

Esimerkiksi käsipallossa käytetään yleensä 40 × 20 metrin kenttää, joten pelialueen perusmitat ovat samat kuin salibandyssa.

Koripallokenttä on selvästi pienempi, ja lentopallossa käytetään vielä suppeampaa pelialuetta.

Laji	Tyypillinen virallinen kenttäkoko
Salibandy	40 × 20 m
Käsipallo	40 × 20 m
Koripallo (FIBA)	28 × 15 m
Lentopallo	18 × 9 m
Futsal	Kansainvälisissä otteluissa 38–42 × 20–25 m

Salibandyn suurin ero moniin muihin sisäpeleihin on laidoilla rajattu kaukalo.

Laidat mahdollistavat pallon pelaamisen niiden kautta ja vaikuttavat merkittävästi pelitaktiikkaan.

Toinen tärkeä ero on maalin sijainti irti päätylaidasta.

Näiden ominaisuuksien ansiosta salibandyn pelitapa poikkeaa selvästi esimerkiksi käsipallosta.

Usein kysytyt kysymykset salibandykentän koosta ja merkinnöistä

Kuinka suuri salibandykenttä on?

Virallinen salibandykenttä on 40 metriä pitkä ja 20 metriä leveä. Kentän pinta-ala on 800 neliömetriä.

Mikä on pienin sallittu salibandykenttä?

Vastaus riippuu kilpailutasosta.

Kansainvälisen Salibandyliiton yleisten pelisääntöjen mukaan pienin sallittu kaukalo on 36 × 18 metriä.

Suomen F-liigassa ja Inssi-Divarissa pienin turvallisuusjärjestelyjen mukaisesti sallittu kenttä on kuitenkin 38 × 19 metriä kaudesta 2026–2027 alkaen. Pääsarjojen normaalikoko on edelleen 40 × 20 metriä.

Erillisissä juniori- ja pienpelimuodoissa voidaan käyttää muita mittoja.

Kuinka suuri salibandyn maalialue on?

Maalialueen pituus on 4 metriä ja leveys 5 metriä. Sen pinta-ala on 20 neliömetriä.

Mikä on maalivahdin alueen koko?

Maalivahdin alueen mitat ovat 1 × 2,5 metriä. Se sijaitsee suuremman maalialueen sisällä.

Kuinka leveitä salibandykentän viivat ovat?

Virallisten pelisääntöjen mukaan kenttämerkintöjen tulee olla 4–5 senttimetriä leveitä ja selvästi lattiapinnasta erottuvia.

Kuinka korkeat salibandykaukalon laidat ovat?

Tavalliset salibandykaukalon laidat ovat noin 50 senttimetriä korkeat. Virallisissa kilpailuissa laitojen tulee täyttää niitä koskevat hyväksyntävaatimukset.

Kuinka suuri salibandymaali on?

Tavallisen salibandymaalin aukko on noin 160 senttimetriä leveä ja 115 senttimetriä korkea. Virallisissa kilpailuissa käytetään hyväksyttyjä maalikehikoita.

Kuinka pitkät salibandyn vaihtoalueet ovat?

Aiemman sääntökokoelman mukaan kummankin joukkueen vaihtoalue oli 10 metriä pitkä ja alkoi viiden metrin päässä keskiviivasta.

Vuoden 2026 sääntöuudistuksessa vaihtoalue ulotettiin maaliviivan kuvitteelliseen jatkeeseen asti. Hallien merkinnöissä tulee noudattaa voimassa olevaa sääntöversiota.

Kuinka monta kiistapallopistettä salibandykentällä on?

Kentällä on seitsemän kiistapallopaikkaa: keskipiste, kaksi keskiviivan sivupistettä ja neljä maaliviivojen kuvitteellisilla jatkeilla sijaitsevaa pistettä.

Onko juniorien salibandykenttä samankokoinen kuin aikuisten?

Ei välttämättä. Nuorimpien juniorien otteluissa voidaan käyttää pienempiä kenttiä ja erilaisia pelimuotoja.

Esimerkiksi kaudella 2026–2027 U12-tyttöjen Pelimaailma-kenttä on 28 × 14 metriä ja U11- sekä U12-poikien Pelimaailma-kenttä 30 × 16 metriä.

Kuinka paljon salibandykentän ympärillä pitää olla turva-aluetta?

Kaudesta 2026–2027 alkaen F-liigan ja Inssi-Divarin otteluissa edellytetään vähintään 1,1 metrin turva-aluetta kaukalon jokaisella sivulla.

Suositeltu turva-alue on kaksi metriä.

Muiden sarjojen tarkat vaatimukset on tarkistettava niiden kilpailumääräyksistä.

Voiko salibandykenttä olla pienempi turvallisuussyistä?

Kyllä.

Suomen F-liigassa ja Inssi-Divarissa kentän normaali koko on 40 × 20 metriä, mutta sitä voidaan kaudesta 2026–2027 alkaen pienentää turvallisuusvaatimusten täyttämiseksi.

Pääsarjoissa kaukalon koko ei saa tämän turvallisuusjärjestelyn perusteella alittaa 38 × 19 metriä.

Pienentämisen tavoitteena on varmistaa, että kaukalon jokaisella sivulla on vähintään 1,1 metriä vapaata turva-aluetta.

Jos hallissa on jo riittävästi tilaa, täysimittaista kenttää ei tarvitse pienentää.

Voiko F-liigassa pelata 36 × 18 metrin kentällä?

Ei tavanomaisen pääsarjojen turvallisuusjärjestelyn perusteella.

Vaikka IFF:n yleiset pelisäännöt sallivat 36 × 18 metrin kentän, F-liigan ja Inssi-Divarin normaali kenttäkoko on 40 × 20 metriä ja turvallisuussyistä sallittu pienin koko 38 × 19 metriä.

Tätä pienemmän kentän käyttäminen ei kuulu Salibandyliiton 28. huhtikuuta 2026 ilmoittamaan pääsarjojen kentänpienennysjärjestelyyn.

Voiko koulun liikuntasalissa pelata salibandya?

Kyllä. Salibandya voidaan pelata koulun liikuntasalissa, vaikka tila ei mahdollistaisi täysimittaista kenttää.

Tällöin peliä voidaan soveltaa käytettävissä olevan tilan ja pelaajamäärän mukaan.

Milloin salibandyn vuoden 2026 pelisäännöt tulivat voimaan?

Kansainvälisen Salibandyliiton vuoden 2026 pelisäännöt tulivat voimaan 1. heinäkuuta 2026. Suomessa niitä sovelletaan kaudella 2026–2027.

Yhteenveto: salibandykentän mitat ja merkinnät kannattaa tuntea

Salibandykentän koko ja merkinnät muodostavat perustan koko pelille. Virallinen kenttä on 40 metriä pitkä ja 20 metriä leveä, ja sitä ympäröivät pyöristettykulmaiset laidat.

Kansainvälisen Salibandyliiton yleisten pelisääntöjen mukaan pienin sallittu kaukalo on 36 × 18 metriä. Tätä mittaa ei kuitenkaan pidä sekoittaa Suomen pääsarjoissa käytettävään vähimmäiskokoon.

F-liigan ja Inssi-Divarin normaali kenttäkoko on 40 × 20 metriä, ja kaudesta 2026–2027 alkaen sitä voidaan turvallisuussyistä pienentää vähintään 38 × 19 metriin. Samalla kaukalon jokaisella sivulla tulee olla vähintään 1,1 metrin turva-alue. Suositeltu turva-alue on kaksi metriä.

Pääsarjojen pienennysmahdollisuuden tarkoituksena on parantaa pelaajaturvallisuutta erityisesti sellaisissa liikuntahalleissa, joissa seinät tai muut kiinteät rakenteet sijaitsevat liian lähellä kaukaloa.

Kentän tärkeimpiä merkintöjä ovat keskiviiva, keskipiste, maalialueet, maalivahdin alueet, maaliviivat ja kiistapallopisteet.

Suuremman maalialueen koko on 4 × 5 metriä, kun taas maalivahdin alue on 1 × 2,5 metriä. Maalitolppien merkkien välinen etäisyys on 1,6 metriä.

Myös vaihtoalueiden oikea sijoittelu kuuluu kentän suunnitteluun. Vuoden 2026 sääntöuudistus muutti vaihtoalueiden ulottuvuutta, joten uusia kenttämerkintöjä tehtäessä on käytettävä voimassa olevan sääntökokoelman mittoja.

Juniori- ja harrastesalibandyssa kenttäkoko voi vaihdella pelimuodon mukaan. Kauden 2026–2027 Pelimaailma-kilpailuissa esimerkiksi U12-tyttöjen kenttä on 28 × 14 metriä ja U11- sekä U12-poikien kenttä 30 × 16 metriä.

Olipa kyseessä juniorivalmentaja, salibandyn harrastaja, erotuomari tai liikuntahallin ylläpitäjä, salibandykentän oikeiden mittojen, merkintöjen ja sarjakohtaisten turvallisuusvaatimusten tunteminen auttaa varmistamaan turvallisen, sujuvan ja sääntöjen mukaisen pelaamisen.